Pääsiäiskatsaus

Avatar
Vili Apr 14th 20

Korona on tällä hetkellä kaikkien huulilla, vaan onneksi ei keuhkoissa. Sen vaikutukset yltävät meidän jokaisen elämäämme yllättävilläkin tavoilla. Vaellusseuramme toiminnassa on viime kuukausien aikana ollut sen vuoksi häiriöitä. Vuosikokous on siirretty ja pääsiäisen perinteinen hiihtovaellus on peruttu. Olemmekin siis pahoillamme siitä, ettemme voi julkaista siitä uutta, omasta mielestämme hulvatonta, materiaalia ja ulkoilun ilosanomaa. Se lienee kuitenkin monille pettymyksistä pienimpiä. Päätin silti raportoida tämän vuodenajan kunniaksi omia tuntemuksia vaellusvapaasta pääsiäisestä.

Itselleni pääsiäinen tuntui erikoisen kevyeltä juhlalta tänä vuonna. Pitkän perjantain ja viikonlopun pohdinkin mistä tämä tunne johtui, kunnes toisena pääsiäispäivänä nousi ajatus: oma ristini oli jäänyt kantamatta.

Mikäs tiiliskivi siellä rinkan päällä pilkottaa?

Wanderdicksejä ei tunneta ”piireissä” höyhensarjan vaeltajina. Vaikka rinkkakilojen vähentäminen nouseekin aina muutaman hartiatulehduksen jälkeen keskusteluun, se unohtuu nopeasti. Tai ainakin viimeistään kansallispuistoa edeltävän kaupan makeishyllyllä. Mahtaako olla iskostunut peruskoulun uskonnontunneilta, mutta erityisesti pääsiäisen teema vaikuttaa kuitenkin olevan kärsimys. Rinkka on yhtä täyteen ammuttu kuin aikaisemminkin, mutta aikaisempien reissujen kuvia selaillessani silmääni pisti eräs pieni eroava yksityiskohta.

Kiinnitysviritelmä näyttää toisaalta siltä, että ainakin 2/3 mämmeistä tipahtaa ladunvarteen.

Ei ole pääsiäisvaellusta, jolloin ei olisi vähintään puoltatoista kiloa mämmiä keikkunut huojuvan tornin huipulla. Ennätysvuonna oltiin lähempänä kolmea. Lisäksi tietysti runsaasti vaniljakastiketta. Tänä vuonna en syönyt ensimmäistäkään tuntureilla raahattua mämmiä ja kyllä sen maistoikin.  Ei vaan kerta kaikkiaan mämmi maistu samalta, ellei sen vuoksi ole joutunut hikeä vuodattamaan. Ja varmaan raikas tunturi-ilmakin tekee sillä ihmeitä, aivan samalla tavalla kuin juuri se on erinomaisen pitsataikinankin salainen ainesosa. En tiedä onko kansallinen mämminsyöjämme Juha Miedon kyltymätön himo tätä Suomalaisen keittiön erikoisuutta kohtaan alkanut samoissa maisemissa. En ihmettelisi.

Mämmi toimii takana hiihtävälle myös hyvänä kannustimena.
Kyllä poikia naurattaa kun tietää minkälainen herkku odottelee taukopaikalla.

Koronakin on ohi joskus. Tämä mielessämme jäämme odottelemaan näitä mämmiin liittyviä elämyksiä ja keskittymään hetkeksi muihin asioihin. Tosin vuosikokouksen uusi päivämäärä on sekin lähestymässä, joten haastatteluja ja erityistunnelmia tästä kokoontumisesta on luvassa toukokuun loppupuolella. Chef Simon häkellyttävä eräloimuhavulehtipihvikin saattaa nähdä silloin päivänvalon. Tätä jos mitä jäämme odottamaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Tuomas Paavolainen Tmi